Hakemisto 

Aihehakemisto sisältää aiheen mukaan järjestettyjä linkkejä, joiden aineisto on laadullisesti arvioitua ja valikoitua. Hakemistojen avulla saa hyvän yleiskuvan siitä, mitä keskeisiä dokumentteja eri aihepiireistä verkossa löytyy. Aihehakemistojen avulla löytää mm. tietokantapohjaista aineistoa, jota sanahakukoneet eivät tavoita.

Aleksi on artikkeliviitetietokanta, jonka avulla löytyy ajankohtaisin tieto kotimaisista lehdistä. Artikkeliviitteiden haku on helppoa ja se voidaan tehdä sekä vapaatekstinä että henkilön, kirjastoluokan, asiasanan, artikkelin otsikon, lehden nimen, numeron ja ilmestymisvuoden mukaan. Hakuja voidaan yhdistellä ja rajata monipuolisesti. Aleksi-tietokantaa voi käyttää kirjastoissa.

Artikkeliviitetietokannan avulla voi etsiä tietoa sanoma- ja aikakauslehdistä julkaistuista artikkeleista. Artikkeliviitetietokannasta löytää tiedot missä lehdessä on kirjoitettu tietystä asiasta. Artikkeliviitetietokannasta löytää tiedon mm. lehden vuosikerrasta, numerosta ja sivut, jossa asiaa on käsitelty. Artikkeliviitetietokannat sisältävät lyhyesti tiedot artikkelista ja sen tekijästä. Nykyisin on olemassa myös ns. kokotekstitietokantoja, jotka sisältävät artikkelin tekstin kokonaisuudessaan.

Asiasanat ovat teoksen sisältöä kuvaavia sanoja. Asiasanat valitaan luonnollisen kielen sanoista tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Yleinen suomalainen asiasanasto YSA on esimerkki asiasanojen kokoelmasta eli asiasanastosta.  Ks. myös Asiasanasto (alla).

Asiasanasto on asiasanojen ja niiden käyttöä ohjaavien termien luettelo. Jokaista käsitettä vastaa asiasanastossa vain yksi termi, joka on aina samassa muodossa. Esimerkiksi dinosauruksista käytetään asiasanaa hirmuliskot. Asiasanasto selvittää myös sanojen välisiä suhteita (esim. laajemmat termit, korvaavat termit ja rinnakkaistermit). Myös henkilön- ja paikannimet käyvät asiasanoiksi. Sen sijaan verbit ja adjektiivit eivät ole asiasanoja. Kirjastossa käytetään Yleistä suomalaista asiasanastoa (YSA) kuvailtaessa tietoteosten sisältöä aineistotietokantaan. Sanastossa luetellaan kaikki ne asiasanat, joita voi käyttää haettaessa tietoa Ratamo -tietokannasta.

YSA:aan pääsee VESA -verkkosanaston kautta osoitteessa: http://vesa.lib.helsinki.fi/

Bibliografia on oikeastaan tietokanta kansien välissä, siis useimmiten kirjan muodossa. Se on luettelo tietyn aihepiirin kirjoista. Esimerkiksi tieteiskirjallisuuden bibliografiasta löytää kyseisen alan kirjailijoita, kirjoja ja tietoa kirjoista sekä hakemistoja.

Suurin osa hakujärjestelmistä hyödyntää ns. Boolen logiikkaa hakutermien yhdistämisessä. Se perustuu kolmen operaattorin: JA, TAI, EI  (AND, OR, NOT) käyttämiseen hakua suoritettaessa.

         Esimerkki operaattoreiden käytöstä:

Diskurssi

Diskurssi on ajatusrakennelma, josta katsoen asiat näyttävät tosilta. Toinen ajatusrakennelma puolestaan voi väittää saman asian epätodeksi. Diskurssi muodostuu arvoista, asenteista, puhetavasta ja roolista, jossa henkilö on. Diskurssit ovat siis henkilön ajatuksien ilmaisemiseen liittyviä ominaisuuksia.

Esimerkki:

Diskurssin A edustaja Laila. Laila on tähtitieteilijä ja kiinnostunut todistetuista tiedoista: "sci-fi ei ole totta". Laila ajattelee seuraavasti: sci-fi ei suoranaisesti kerro tämän maailman lainalaisuuksista eikä sci-fiä ole todistettu todeksi.

Diskurssin B edustaja Ola. Ola on kiinnostunut symboliikasta eli vertauskuvallisuudesta: "sci-fi on totta". Ola ajattelee seuraavasti: sci-fi kertoo tästä maailmasta omalla tavallaan. Tieteiskirjallisuuden tapahtumat voidaan nähdä kertovan omalla tavallaan maailmasta, jossa elämme. Lisäksi on käynyt niin, että tieteiskirjallisuuden luomat kuvat ovat osuneet oikeaan, esim. monien tuotteiden suhteen.

Nyt Laila ja Ola voivat sitten kinastella siitä kumpi on oikeassa eli kumman diskurssi voittaa: Lailan tieteellinen vai Olan vertauskuvallinen diskurssi.

Esitieto on tietoa, jota henkilöllä on käsittelemästään aiheesta. Ihmisen kasvaessa hän oppii ympäristöstään: aluksi lähipiiriltään, sitten koulusta ja kavereilta, mediasta ja kokemuksistaan. Voidaan esittää, että esitieto on jatkuvasti muuttuvaa. Aina kun opitaan jotain, niin aiempi tieto muuttuu: se täsmentyy, laajenee tai jopa vaihtuu kokonaan toiseksi. Esitiedon pohjalta tiedonhakija lähtee toimimaan. Sen lisäksi, että esitieto on tietoa jostain asiasta, on se myös tietoa siitä, mistä kyseisestä asiasta voi saada lisää informaatiota.

Google on nykyisin internetin käytetyin ja suosituin sanahakupalvelu eli hakukone. Ks. myös sanahakupalvelut.

Tietystä kentästä (esim. teoksen nimi-kentästä) haettavat tiedot muodostavat hakujoukon.

Hakustrategialla tarkoitetaan kokonaissuunnitelmaa tai lähestymistapaa haun suorittamiseen. Sanaa käytetään joskus myös tarkoittamaan hakulausekkeen muotoilua. Hakustrategiaan kuuluu aluksi pohtiminen, mitkä ovat tiedonhaun kannalta keskeiset käsitteet. Käsitteet muokataan hakutermeiksi (esim. asiasanoiksi). Seuraavaksi tulee miettiä termien välisiä suhteita (ala- ja yläkäsitteet). Seuraavaksi yhdistetään tai rajataan hakutermit Boolen operaattoreiden avulla. Haku tehdään näin saadun hakulausekkeen mukaisesti. Jos saatu hakutulos ei tyydytä tiedonhakijaa, kannattaa muotoilla hakulauseke uudelleen tai hakea useammista hakujärjestelmistä.

Esimerkkejä hakustrategioista: Pikahaussa käytetään 1-3 hakutermiä. Pikahaku on sovelias etsittäessä vain muutamaa viitettä tai tunnettua dokumenttia tai faktatietoa.

Helmenkasvatusstrategiassa puolestaan käytetään lähtökohtana tunnettua dokumenttia, jonka sisällönkuvailusta valitaan sopivia termejä uuden haun pohjaksi.

Hakuteokset ovat tiedonlähteitä, jotka on tehty tiedon nopeaa ja helppoa löytämistä varten. Ne käsittelevät yhtä tai useampaa tiedonalaa ja niiden artikkelit on järjestetty hakutermeittäin. Hakuteokset jakautuvat edelleen lukuisiin alalajeihin. Näitä ovat mm. tietosanakirjat, ensyklopediat ja erikoisalojen tietosanakirjat. Tiettyyn aiheeseen tutustuminen on usein hyödyllistä aloittaa kyseisen alan hakuteoksesta tai vaikkapa tietosanakirjasta.

Hakutermi on yksittäinen sana, jolla haetaan tietoa määritellystä hakujoukosta. Jotta oikea tulos syntyy, on hakutermin vastattava tiedonhakujärjestelmässä olevaa termiä.

Kirjaston kirjalla on jokaisella oma paikkansa, joka määräytyy teoksen luokannumeron ja pääkirjauksen mukaan. Teos aakkostetaan pääkirjauksen mukaan luokannumeron osoittamaan ryhmään. Pääkirjauksena on yleensä tekijän sukunimi. Jos tekijöitä on enemmän kuin kolme tai teoksella ei ole päätekijää, on pääkirjauksena kirjan nimi.

Esimerkki:

Cecilia Holmstedtin kirjoittama kirja: Koiranpennun kasvatus, jonka luokannumero on 67.451, löytyy kyseisestä luokasta Holmstedt-nimen mukaan aakkostettuna.

Itsearviointi eli reflektointi tarkoittaa sitä, että pohtii omaa tiedon hankintaansa ja tiedon käsittelyään. Löytyivätkö kaikki tarpeelliset lähteet ja vastasiko tutkielma annettua aihetta ja ennalta asetettua tavoitetta. Mitä kannattaisi tehdä toisin, jos aloittaisi alusta? Itsearvioinnin harjoittaminen auttaa kehittymään entistä taitavammaksi oppijaksi.

Hakutermejä voidaan useissa hakujärjestelmissä katkaista. Ratamossa erillistä katkaisumerkkiä ei ole. Muissa tietokannoissa katkaisumerkki voi olla esimerkiksi * tai ?. Katkaisumerkillä haetaan sanan alun mukaan, jolloin haun tulosjoukko todennäköisesti kasvaa. Esim. katkaistulla sanalla hyvink* saadaan mukaan kaikki sanat, jotka alkavat kirjaimilla: hyvink, siis Hyvinkää, Hyvinkään, Hyvinkäällä jne.

Omasta kirjastosta puuttuva aineisto voidaan hankkia asiakkaan käyttöön toisesta kirjastosta kaukopalvelun välityksellä. Lehtiartikkelit toimitetaan yleensä kopioina. Kaukopalvelu on maksullista.

Kaunokirjallisuutta on kaikki sepitteellinen, kuvitteellinen, mielikuvitukseen vetoava kirjallisuus. Se on yksi taiteen lajeista. Yleisten kirjastojen kokoelmissa kaunokirjallisuuden osuus on huomattava.

Hyvinkään kaupunginkirjastossa on suomenkielisen kaunokirjallisuuden (luokka 84.2) alalajeja ryhmitelty seuraavasti:

84.2AAP aapiset

84.2FAN fantasiakirjat (tarina liittyy kuvitteelliseen maailmaan)

84.2HEL helppolukuiset kirjat

84.2ISO isotekstiset kirjat

84.2KUV kuvakirjat

84.2SAR sarjakuvat

84.2SAT satukirjat

84.2SCI sci-fi -kirjallisuutta (tieteiskirjallisuutta, joka liittyy tulevaisuuteen ja avaruuteen)

84.2SEL selkokirjat (kieli on kirjoissa yleiskieltä ymmärrettävämpää)

84.2TAV tavutetut kirjat

84.2VIH Vihreät varikset

Hyvinkään kirjaston luokitusjärjestelmä noudattaa pääosin koko maan yleisissä kirjastoissa käytössä olevaa luokitusta. Sen mukaan tieto jaetaan kymmeneen pääluokkaan (luokat 0-9) ja jokainen pääluokista voidaan jakaa taas kymmeneen alaluokkaan, jokainen alaluokka puolestaan alaluokkiin jne. Kirjat ja muu aineisto luokitetaan sisältönsä mukaisesti sopivaan luokkaan. Siten saman aihepiirin teokset ovat kirjastossa samassa ryhmässä aakkostettuna useimmiten tekijän sukunimen mukaan. Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä YKL on kokonaisuudessaan nähtävänä osoitteessa: http://ykl.kirjastot.fi/ .

Ks. myös Hyllyjärjestys.

Konteksti voidaan kääntää sanaksi asiayhteys. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa asia esitetään.  Eläintarhassa voidaan sanoa, että "katso, iso karhu". Samoin kun katsellaan kirkkaalle yötaivaalle, voidaan sanoa täysin luonnollisesti, että "katso, iso karhu". Molemmat kuulostavat samalta ja ovat varmastikin totta, jos tunnistus on mennyt oikein. Jos sanoo sen sijaan, että "katso, iso karhu on todella karvainen", se kuulostaa eläintarhassa luontevammalta kuin tähtitaivaalle katseltaessa. Kyse on siis siitä tilanteesta, jossa asia esitetään, eli asiayhteydestä. Tutkielmaa tehdessä on tarpeen ymmärtää, missä kontekstissa jokin lainattava tai referoitava tieto esiintyy.

Kotiseutukokoelma

Kotiseutukokoelmaan kerätään kotipaikkakuntaa ja kotiseutuhenkilöitä koskevaa kirjallisuutta. Kotiseutukokoelmasta ei lainata aineistoa. Luonnollisesti paikkakunnan kirjailijoiden tuotanto kuuluu kotiseutukokoelmaan.

Käsikirjastosta löytyy mm. eri alojen hakuteoksia, tietosanakirjoja, tilastoja, matrikkeleita ja karttoja. Käsikirjaston kirjoja ei saa kotilainaan.

Linda on Suomen korkeakoulu- ja yliopistokirjastojen yhteistietokanta. Linda sisältää: viitetiedot korkeakoulu- ja yliopistokirjastojen sekä Eduskunnan kirjaston ja varastokirjaston kirjoista, aikakauslehdistä ja sarjoista, kartoista, visuaalisista aineistoista, arkistoista ja elektronisista aineistoista, tiedot ammattikorkeakoulujen kirjastojen, maakuntakirjastojen ja erikoiskirjastojen aikakauslehdistä. Lisäksi Linda sisältää viitetietoja eri yliopistoissa ja korkeakouluissa tehtyihin opinnäytetöihin.

Lindaa voi käyttää kirjastossa ilmaiseksi. Muualta käyttö maksaa 1,66 euroa tunnilta ja sen voi maksaa puhelinlaskun yhteydessä.

Linnea-tietokantoihin kuuluvat artikkeliviitetietokanta ARTO, maakuntakirjastojen yhteistietokanta MANDA, korkeakoulu- ja yliopistokirjastojen yhteistietokanta LINDA ja musiikkiaineistojen yhteistietokanta VIOLA. Näitä kaikkia tietokantoja voi käyttää kirjastossa ilmaiseksi. Lisäksi Linnea-tietokantoihin sisältyy Suomen kansallisbibliografia, FENNICA.

Luettelokortista löytyy täydelliset tiedot kirjoista. Niinpä siinä näkyvät

• Hyllypaikka (luokka) ja kirjainyhdistelmä (signum) minkä mukaan kirja löytyy ko. luokasta
• Yleisiä tietoja kirjasta (kustantaja, painovuosi, sivumäärä, kieli jne.)
• Asiasanat, jotka kuvaavat kirjan sisältöä

Lähdemerkintöjä käytetään, koska ne antavat lukijalle mahdollisuuden tutkia, millaista aineistoa työssä on käytetty. Lisäksi lähdemerkintöjen avulla voidaan dokumentissa käytetty tieto tarkistaa. Lähdemerkinnät voidaan tehdä usealla eri tavalla. Tärkeintä on, että lähteiden löydettävyyden kannalta tärkeät asiat tulevat esille (kuka, milloin, mitä, missä)

Lähteiden merkitseminen tekstiin:

Lähteiden merkitseminen lähdeluetteloon:

 Milloin

Mitä

Aika

kirja:

Hämeenlinnan kaupunginkirjaston ylläpitämä Makupalat -hakupalvelu löytyy osoitteesta www.makupalat.fi . Se on paras ja kattavin kotimainen aihehakemisto. Makupaloista löytyy viitteitä sekä kotimaisille että ulkomaisille sivustoille.

Makupalat -palvelu jakaantuu seitsemään eri pääluokkaan (vapaa-aika, yhteiskunta, taiteet, ympäristö, viestintä, tekniikka, muita tieteitä).

Mind map eli miellekartta on muistiinpanotekniikka. Miellekartan avulla voi jäsentää omaa tietämystään. Miellekarttaan kerätään aiheeseen liittyviä ajatuksia ja mielikuvia. Miellekartan tekemisessä voi käyttää värejä, nuolia tai piirroksia korostamaan eri asioiden tärkeyttä.

Ks. Tiedonlähteet (sisältää kuvan mind mapista)

Näkökulman valinta auttaa tutkielman teossa. Aluksi kannattaa miettiä, että käsitteleekö asiaa aivan yleisesti, vai rajaako tutkielman aihetta valitsemalla jonkin tietyn näkökulman.

Näkökulmaa valitessa monesti on hyötyä miellekarttojen laatimisesta ja keskusteluista opettajan ja opiskelutovereiden kanssa.

Rajaamisella tarkoitetaan yleisesti tutkielman kohteen täsmentämistä. Eli valitaan tietyt asiat mukaan tutkielmaan ja toiset asiat jätetään tutkielman ulkopuolelle.

Rajaamisesta puhutaan myös tiedonhakuja tehtäessä Boolen operaattoreita JA ja EI käytettäessä.

Ratamo on Hausjärven, Hyvinkään, Nurmijärven ja Riihimäen kirjastojen yhteinen aineistotietokanta. Ratamo -nimi on kilpailun tulos. Ratamo valittiin, koska se symbolisoi radanvarren kuntia. Lisäksi ratamo on sitkeä kulttuuriympäristössä viihtyvä kasvi.

Relevanssilla tarkoitetaan tiedonhakijan tiedontarpeiden ja löytyneiden dokumenttien käyttökelpoisuuden vastaavuutta.

Eli relevanssi on löydetyn dokumentin hyödyllisyys tai oleellisuus. Relevanssia voidaan miettiä monelta kannalta. Esimerkki: kuinka uusi dokumentti on, kuinka hyvin se vastaa tiedontarvetta, kuinka paljon dokumentin tiedot edistävät tehtävää työtä.

Saanti kuvaa sitä, kuinka suuren osuuden tiedonhakija on kaikista tietokannassa olevista hänelle sopivista dokumenteista (teoksista, artikkeleista) löytänyt.

Saanti siis kuvaa hakutuloksen osumien lukumäärän suhdetta kaikkien relevanttien dokumenttien lukumäärään.

Sanahakupalvelujen avulla voi yhden tai useamman hakusanan avulla etsiä jotakin asiaa internetistä. Tuloksena saadaan  www-sivuviitteitä. Sanahakupalvelut toimivat hyvin silloin, jos osaa löytää juuri ne oikeat sanat, joita jossakin www-dokumentissa on käytetty. Google ja Alta Vista ovat monille tuttuja sanahakupalveluja.

Sanahakupalvelut eivät etsi tietoa kaikista internetin dokumenteista, vaan niistä dokumenteista, jotka ovat tallentuneet sen omaan tietovarastoon. Sen tähden eri sanahakupalvelut tuottavat erilaisia hakutuloksia, vaikka niistä haettaisiin samaa asiaa samoilla hakusanoilla.

Sisällönkuvailu kertoo teoksen sisällöstä. Asiasanoitus on osa sisällönkuvailua. Sisältöä voidaan kuvata myös muilla keinoin kuin asiasanojen avulla. Tästä esimerkkinä ovat avainsanat, jotka ovat suoraan dokumentista poimittuja sanoja. Avainsanat eivät ole tiukasti määriteltyjä, kuten asiasanat. Avainsanat esiintyvät aina siinä muodossa kuin ne dokumentissa ovat. Esimerkiksi jos dokumentti käsittelee tieteiskirjallisuutta, niin sen asiasanana on tieteiskirjallisuus. Mutta jos dokumentissa esiintyvä sana "tieteiskirjallisuuden" koetaan dokumentin löydettävyyden kannalta olennaiseksi, niin voidaan sana "tieteiskirjallisuuden" asettaa dokumentin avainsanaksi. Esim. Googlesta haettaessa voi hakusanan kirjoittaa eri sijamuodoissa. Myös luokituksen avulla kuvataan teoksen sisältöä. Sisällönkuvailun tavoitteena on auttaa hakijaa löytämään hänelle olennaiset dokumentit.

Tarkentaminen tutkielmaa tehdessä tarkoittaa tietyn näkökulman ottamista aiheeseen. Monesti aihetta kannattaa tarkentaa oman kiinnostuksen mukaan - näin myös tutkielman tekeminen on mielekkäämpää itselle. Ilveksiäkin voi tarkastella monesta eri näkökulmasta, esim. minkälaisia ilveksiä on olemassa, mitkä ovat ilveksien tuntomerkit, missä ilveksiä esiintyy, minkälaista ravintoa ilvekset syövät jne.

Omaa aihetta voi tarkentaa myös tiedonhaun aikana. Tämä on tärkeää varsinkin silloin, kun huomaa tiedonhaun tuottavan liikaa kirjoja, lehtiartikkeleita ja www-sivuja läpikäytäväksi.

Ks. rajaaminen

Tarkkuus kuvaa sitä, kuinka suuri osuus löydetyistä dokumenteista on tiedonhakijan kannalta oleellisia (eli relevantteja).

Tarkkuudella tarkoitetaan siis sitä, kuinka suuri osuus hakutuloksesta koostuu relevanteista dokumenteista. Tarkkuus kuvaa hakutuloksen osumien lukumäärää suhteessa kaikkien löydettyjen dokumenttien lukumäärään.

Tiedonhakujärjestelmällä tarkoitetaan tietokantaan tai -kantoihin tallennetun tiedon hakuun (ja tallentamiseen) käytettävää tietojenkäsittelyjärjestelmää. Käyttäjän kannalta tiedonhakujärjestelmän näkyvin ja tärkein osa on sen hakukieli ja käyttöliittymä. Ratamo ja Google ovat esimerkiksi tiedonhakujärjestelmiä.

Kyky arvioida, omaksua ja käyttää tietoa osana viisasta ongelmanratkaisua. Tiedonhallintataidot ovat osa tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja.

(miellekartta laadittu Tiedonhakijan oppaan mukaan)

Tiedontarpeeksi kutsutaan tilaa, jossa henkilö huomaa, että hän tarvitsee tietoa. Tiedontarve voi olla hyvin täsmällinen: kuka oli Suomen presidentti vuonna 1965? Tiedontarve voi olla hieman epämääräisempi: onko mitään keinoja päästä eduskuntaan? Tai tiedontarve voi olla todella epämääräinen: tarvitsisin jotain tietoa historiasta.

Tietokanta on tietyillä periaatteilla järjestetyn informaation kokoelma. Esimerkiksi Hyvinkään kaupunginkirjaston aineisto on tallennettu Ratamo -tietokantaan.

Tietueen voidaan ajatella olevan "yksittäinen tietopaketti", eli yhtä havaintoyksikköä (esim. yhtä kirjaa) koskevat tiedot muodostavat tietueen. Tietueet yhdessä muodostavat tietokannan.

Haun ehdoilla löytyneet dokumentit

Viite kertoo mistä lähteestä tieto on lainattu. Viitteen avulla voidaan myös jäljittää alkuperäinen dokumentti. Viitetietokannat koostuvat viitteistä - ne eivät sisällä dokumenttia kokotekstimuodossa.

Käsitejärjestelmä, jonka mukaan jotakin tutkitaan; tutkittavan asian tausta. Vrt. konteksti.

Tietokanta, joka ei sisällä varsinaisia dokumentteja vaan niitä kuvaavia viitteitä lehtiartikkeleihin, kirjoihin, raportteihin, opinnäytteisiin, konferenssijulkaisuihin, patentteihin, standardeihin; sisältää usein abstraktin eli tiivistelmän julkaisun sisällöstä.

Viitetietokannat

• sisältävät viitteitä dokumentteihin (esimerkiksi tiedot kirjan nimestä, tekijästä ja kustantajasta)
• voivat sisältää tietoa kirjoista, artikkeleista, asiakirjoista (esim. arkistokannat) tai jopa esineistä (museokannat)
• tietokannan sisältämän tiedon avulla dokumentti voidaan löytää tai paikantaa. Esim. Aleksi-artikkeliviitetietokanta, joka sisältää kuvauksia suomalaisista aikakaus- ja sanomalehdissä ilmestyneistä jutuista ja juttujen sisällöstä. Aleksi sisältää tiedon myös siitä, missä lehdessä kyseinen artikkeli on ilmestynyt.